![]()
Jussi Honka
jussi.honka(a)werk23.org
http://sound.werk23.org
HAULIKKO vs. HYPERHERTTA |
Haulikkomikrofoni ja hyperhertta sotketaan usein toisiinsa. Sekaannus on ymmärrettävää, sillä kyseessä ovat suuntaavimmat mikrofonit. Hyperhertta on kuitenkin tehtävissä normaalilla mikrofonitekniikalla. Haulikko sen sijaan vaatii perusmikrofonia monimutkaisemman rakenteen, ns. interferenssiputken. Putken ytimessä on superkardioidi mikrofoni, mutta putken muotoilun ansiosta sivuilta tulevat äänet kumoavat toisiaan ja kalvolle saapuu vain suoraan edestä tuleva signaali. Sivulta tuleva signaali vähenee parhaimmillaan noin 30 dB. Haulikolla voi olla pituutta jopa metrin verran, mutta tälläistä pitkää haulikkoa näkee harvemmin. Lähes aina haulikolla viitataan nk. lyhyeen haulikkoon, joka on noin 20-30 senttiä pitkä. Pitkä haulikko kattaa laajemman taajuuskaistan pysyen suuntakuvioltaan kapeampana. Kuitenkin esimerkiksi metrinen haulikko on alta 300 Hz hyperkardioidi ja matalammille taajuuksille mentäessä asteittain ympärisäteilevä, kuten kaikki muutkin mikrofonit. |
![]()
![]()
Yksinkertaisimmat suuntakuviot ovat pallo sekä kahdeksikko. Näitä kahta suuntakuviota yhdistelemällä sekä mikrofonin kalvon ympärillä olevan kammion seiniä poistamalla tai siirtämällä tai sähköisesti kahta kalvoa vaiheistamalla, saadaan syntymään hertta, hyper- sekä superhertta -kuviot. Näitä, yhdessä pallon ja kahdeksikon kanssa, voisi kutsia perussuuntakuvioiksi. Näiden lisäksi on olemassa muutamia erikoisempia "suuntakuvioita", kuten haulikko ja puolipallo, mutta ne vaativat enemmän muotoilua myös mikin rungolta.
Mikrofonin suuntakuvio on usein merkitty mikrofonin kapselin viereen. Monissa mikrofoneissa suuntakuviota voidaan myös vaihtaa esimerkiksi pallosta herttaan tai vielä tiukempaan herttaan. Ei ole mahdotonta käydä perussuuntakuvioiden kirjoa läpi yhdellä mikrofonilla. Kaikista mikrofoneista on huomattava, että mikään suuntakuvio ei ole täydellinen, vaan kaikki vuotavat niin sivuilta, yltä, alta sekä takaa. Mikrofonit kautta linjan suuntaavat enemmän korkeilla taajuuksilla ja vähemmän matalilla.
Pallo (omnidirectional)
Pallo ottaa ääntä joka suunnasta yhtälailla, se on ns. ympärisäteilevä. Jotta palloa voi käyttää tehokkaasti dialogiäänityksessä, täytyy sen kanssa päästä suhteellisen lähelle. Sen hyviä puolia on vähäinen p -äänteiden poksuminen, mutta se on herkkä tilaäänille, esimerkiksi huonekaiulle. Toisin kuin suuntaavissa mikrofoneissa, pallon kanssa ei tapahdu niin sanottua proximity efektiä, joka tarkoittaa bassotaajuuksien korostumista läheltä mikittäessä. Useimmissa nappimikrofoneissa on pallot kuviona. Pallot ovat erinomaisia äänimaisemien tallentamiseen stereoparilla.
Hertat (cardioid)
Hertat ovat eteenpäin suuntaavia mikrofoneja. Nimensä mikrofonit ovat saaneet sydäntä muistuttavan suuntakuvionsa mukaan. Niitä on kolmea erilaista, normaali, super ja hyper. Normaali hertta on sellaisen ilmapallon muotoinen, jota painetaan yhdellä sormella sisäänpäin. Superhertta muistuttaa kuvioltaan korttipakan herttaa. Sen suuntakuvio on perusherttaan verrattuna tiukempi, mutta samalla se "vuotaa" taaksepäin. Hyperhertta on tästä vielä tiukempi. Hertat ovat hyviä yleismikrofoneja. Suuntaavuutensa takia ne vähentävät huonekaikua ja taustamelua.
Haulikko (interference tube, shotgun, club-shaped, zoom)
Haulikko on suuntaavin mikrofoneista, ellei mukaan lasketa elokuvakäytössä pääasiallisesti käyttökelvottomia paraboilisia kerääjiä käyttäviä mikrofoneja. Haulikko on yleisimmin käytössä dialogiäänityksissä kentällä. Sivuilta mikrofoniin tulevat äänet vaimenevat nopeasti, jolloin on oltava tarkkana ettei signaali katoa esimerkiksi näyttelijöiden liikkuessa. Pienissä tai kaiukuisissa tiloissa kannattaa harkita jonkin toisen suuntakuvion käyttöä, sillä näissä tiloissa haulikko poimii paljon huonekaikua rakenteestaan johtuen ja vääristää signaalia. Proximityefekti on lähietäisyyksillä huomattava ja tätä voi käyttää hyödykseen tai se voi olla haitaksi tapauksesta riippuen.
Kahdeksikko (bi-directional)
Kahdeksikko ottaa ääntä yhtälailla edestä ja takaa. Kentällä sitä voisi teoriassa käyttää kahden henkilön välissä, mutta yleisemmin sitä käytetään niin kutsutussa M/S (middle/side) -mikitystekniikassa, jossa se asennetaan toisen mikrofonin päälle ottamaan sivuilta ääntä. Näiden kahden mikin signaaleista sitten matriisilla luodaan vasen ja oikea kanava. Kahdeksikkoa voi käyttää myös tilaäänityksissä stereoparina.
Levymikrofoni (PZM-boundary, hemispheric, pressure gradient/zone) Levymikrofonin kuvio on puolipallo. Se asetetaan suurehkoon pintaan kiinni, esimerkiksi pöytään, ja välttää näin tästä pinnasta syntyvät heijasteet. Levymikrofoneja käytetään usein musiikinäänityksessä ja keskusteluhuoneiden pöydillä, mutta sovelluksia elokuvaäänen puolellekkin löytyy. Sitä voi käyttää esimerkiksi nappimikkien tukena tilaäänten taltiointiin. PZM -nimen se on saanut Crown -yhtiön suunnitteleman mikrofonin mukaan.
Parabolinen peili (parapolic dish) Parabolinen peili ei ole niinkään mikrofoni, vaan apuväline, jolla on kuitenkin niin merkittäviä vaikutuksia äänen, että luontevampaa puhua siitä tässä yhteydessä kuin mikrofonitarvikkeiden kohdalla. Paraboilinen peili on toimintaperiaatteeltaan täysin vastaava kuin satelliittiantenni. Se vain kerää esim. röntgensäteiden sijasta ääniaaltoja ja kohdistaa ne peilin edessä olevaan pallomikrofoniin. Peilit eivät ole kovin isoja, koska niitä pitää pystyä kantamaan maastossa. Tästä syystä taajuusvastekaan ylety kovin alas. 20 Hz:n signaalia varten peilin pitäisi olla 15 metrinen. Paraboilisia käyttävät lintuharrastajat paljon äänittäessään lintuja.