Jussi Honka
jussi.honka(a)werk23.org
http://sound.werk23.org

Nato Commando on reippaan tunnin mittainen toimintapläjäys aidossa B-luokan roskafilmihengessä. Se on pitkän harrastajavideouran tehneen porukan uusin työnäyte. Sitä kuvattiin vuoden aikana ympäri Tamperetta ja lähiseutuja, budjetti on ollut noin 1600 euroa. Nato Commando julkaistaan kevään aikana DVD:llä Future Filmsin toimesta. Sitä varten Trash Video halusi 5.1 äänet ja mutkan kautta homma päätyi käsiini.

Alunperin äänileikkauksen oli tehnyt Ville Lähde, joka oli laittanut pääosan efekteistä paikoilleen. Ampumiset, sataset ja muut tärkeät äänet oli kaikki katettu, mutta nyansseja ja "toisarvoisia" ääniä ei ollut kukaan tehnyt. Käytännössä ääniraidalta puuttui ambienssit, foleyt ja suurin osa pienemmistä efekteistä. Myös isoja efektejä sai kasvattaa huoletta. Käytännössä jouduin aloittamaan 5.1 version rakentamisen äänileikkaamalla runsaasti lisämateriaalia. Stereoversio oli kestänyt vähäisemmän määrän ääniä, sillä siinä voi musiikilla aina peittää puuttuvat äänet, mutta koska surroundissa tilaa on paljon enemmän, täytyy se jollain täyttää.

Elokuva oli äänitetty sekavasti. Joissain kohtauksissa oli käytetty puomia, jossain tilamikkiä ja joissain kameran omaa mikkiä. Osa repliikeistä on myös dubattu. Sen myös kuulee; dialogin laatu vaihtelee huomattavasti kohtauksesta ja jopa kuvasta toiseen. Onneksi kuitenkin mitään niin vakavia ongelmia ei ole, etteikö dialogi olisi ymmärrettävissä.

Aloitin työn katsomalla elokuvan läpi muistikirjan kanssa, johon merkitsin aina ajan kun jokin efekti puuttuu, millainen efektin pitäisi olla ja muita huomioita. Kirjoitin tässä vaiheessa ylös myös huomioita siivottavista suhinoista ja dialogin tasauksesta, monikanavakikoista yms. Tätä muistilistaa apuna käyttäen aloitin käymään elokuvaa läpi kohta kohdalta ja tein puuttuvat äänet kotona. Vaikka kotonani on vain stereokuuntelu, pyrin silti luomaan äänet myös takakaiuttimiin ja yritin mielessäni kuunnella miten ne sopivat sinne.

Prosessi oli siitä mukava, että piti tyytyä ensimmäiseen äänen joka sopi edes jotenkuten, sillä aikaa oli rajoitetusti ja toisaalta oli muutamia kohtia joihin halusin panostaa enemmän. Käytännössä elokuvan ensimmäiset puoli tuntia on enemmän hutaisten tehty kuin loppuosa. Foleyt teimme Mika Vuorisen kanssa yhdessä päivässä. Se oli puuduttavaa, sillä askeleita ja vaatteita oli niin paljon tehtävänä. Kompromisseja oli myös pakko tehdä, esimerkiksi ruohikolla kävely tehtiin soralla ja kaikilla pahiksilla on samat vaatteet. Foleyt olivat tärkeitä, sillä vaikka satasesta paljon liikettä irtosikin, sen taso oli vaihtelevaa ja toisaalta surroundia varten keskikanavaan tarvitaan käytännössä jatkuva äänimassa, jottei kuulosta siltä kuin elokuvassa olisi "äänellinen monttu". Lisäsimme myös pistetehosteita, esimerkiksi aseiden käsittelyä.

Miksauksen ja monikanavanäänen rakentamisen aloitin siirtämällä viitisenkymmentä yli tunnin mittaista tiedostoa työasemalle sekä 17 Gigan kuvan. Tähän operaatioon kului koko päivä, osittain verkon hitaudesta johtuen, osittain omasta ajattelemattomuudesta. Kun monen tunnin siirtelyn jälkeen ymmärsin, että kyseisen aseman verkko on 100x hitaampi kuin viereisen aseman, keksin viimein siirtää kovalevyn sinne ja siirtää siellä puolessa tunnissa sen minkä siirtoon oli mennyt koko päivä. Pelkkää videota kun siirsin kolme ja puoli tuntia. Siirtäminen oli myös hidasta siksi, että kaikki raidat oli tilansäästämiseksi RAR -pakattu. RARit eivät suostuneet aukemaan maceillä, joten ne piti siirtää ensiksi PC:n kautta verkkoon ja tuoda sitten Macciin. Tämä olikin hyvä opetus siitä, että ison projektin ennakkovalmisteluihin ja projektin rakennukseen pitää varata riittävästi aikaa ja huomioida se muussa aikataulussa. Siirtojen takia menetin miksausaikaa miltei puolitoista päivää.

Aloitin rakentamisen erottamalla minulle lähetyistä stereotiedoistoista monoksi tarkoitetut äänet keskelle. Pelkästään tähän hommaan sain menemään puoli päivää. Pienemmät tehosteet, kuten nyrkiniskut ja tietokoneäänet olivat liian leveinä stereokuvassa, ja siirtämällä ne keskikanavaan ne istuivat kuvaan paremmin. Kun monotukset oli valmiit, aloitin levittämään muita ääni surroundiin ja etukanaviin. Tästä etenin muokkaamaan yksityiskohtia, kuten esimerkiksi helikopterin lentoa ja räjäytystä.

Helikopteria panoroin runsaasti etukanavissa ja lisäsin raidasta kopion LFE kanavaan, jota laskin oktaavia alemmas. Näin helikopteri sai tarvittavaa jykevyyttä. Helikopterikohtaukseen oli rakennettu yksi kuva kuin suoraan surroundia varten. Siinä ohjus ohittaa helikopterin aivan läheltä, joten takakanavia sai käyttää luvan kanssa runsaasti. Juuri ennen ohjuksen osumaa vedin sen äänen hetkeksi hiljaisemmalle, jotta seuraava räjähdys erottuisi ohjuksen lennosta. Takakanaviin noin yleisesti laitoin lähinnä kaikuja ja viiveellä ambienssejä. Myös jonkin verran räjähdyksiä ja luotien viuhumisia panoroin taakse. Pääpaino äänessä toki on edessä ja takakanavat vain tukevat sitä. LFE -kanavaan lisäsin kohinaa jokaiseen räjähdykseen jotta ne saisivat enemmän massaa taakseen. Räjähdysten kanssa oli jonkin verran ongelmia, sillä ne eivät kuulosta yhtä isoilta kuin haluaisin. Joko olisi pitänyt käyttää enemmän dynamiikkaa joka taas olisi vaikeuttanut loppukuuntelijan tasojen säätöä, tai sitten olisi pitänyt alun alkaen suunnitella räjähdykset toisin.

Musiikkeja varten tein yhden aux-kanavan, jonne ajoin lyhyehkön kaiun seka leikkasin ylä- ja alapäätä. Näin musiikki myös ympäröi katsojan. Musiikkiin kaiuttaminen on aivan käypä ratkaisu, sillä instrumenttien panorointi levitettyinä koko äänikenttään saattaisi saada katsojan huomion kiinnittymään itseensä. Joillekin ambiensseille tein saman viivästyksen, mutta se ei toimi niin hyvin, sillä äänimaisemasta tuli näin epämääräisempi. Loppumusiikin ajoin kymmenaluisen parametrisen ekvalisaattorin sekä monialuekompuran läpi. Alkuperäinen miksaus siitä biisistä oli kovin keskiäänivoittoinen ja kaipasi masterointia jolla biisistä sai mukavamman kuuloisen. Ajoin taakse myös selvän viiveen ja kaiun, joka yhdessä pienen loudness -käyrän kanssa sai aikaan "leffamaisen" loppubiisifiiliksen.

Dialogia siivoilin suhinoista joistain kohden hyvin rankastikin. Muutamassa kohtauksessa oli ilmeisesti menty kameran sisäisellä mikillä, ja ääni oli hyvin kaikuisa, hälyisä ja täynnä kummallista sirinää. Kohinanpoistajalla ja huminaekvalisaattorilla näistä pääsi eroon kokonaan, mutta samalla äänenlaadusta tuli "laatikkomainen" ja jossain määrin puhelimen kuuloinen. Dialogi on kuitenkin parempi niin kuin kovin hälyisänä. Käsittelemätön dialogi toi esiin äänten katkot ja piilotti alleen tärkeitä ääniä.

Pääsin myös kikkailemaan dialogin panoroinnilla. Perinteisesti dialogi tulee aina keskeltä, mutta eräässä kohtauksessa puhuja on kuvan ulkopuolella ja liikkuu kuvan poikki toiselle puolelle piiloon. Tähän sai hienosti dialogin panoroitua puhujan aseman mukaan. Ikävä kyllä näyttelijä kääntää selkänsä mikrofonille juuri kun saapuu kuvaan, joten hänen puheäänensä muuttuu ikävästi kriittisellä hetkellä. Puhesoundin korjaus oli koko ajan tekemättömien töiden listan häntäpäässä ja sinne se myös lopulta ajan puutteessa jäi.

Kaikenkaikkiaan pitkän elokuvan miksaus oli avartava kokemus, vaikkei voidakaan puhua ammattimaisesta produktiosta. Huomionarvoista oli, että elokuvan äänityöt voi tehdä melko nopeasti jos laadun ei tarvitse päätä huimata. Tässä tapauksessa roskaelokuvameininki antoi paljon anteeksi. Merkittävä huomio oli myös se, miten paljon vähemmän ääniä stereo periaatteessa kestää. Kaiken voi siinä paikata musiikilla tai yksinkertaisella tehosteella. 5.1 ei millään kykene kuulostamaan valmiilta jos seasta puuttuu sellaista perusäänimassaa jota stereota varten ei välttämättä kaivata. 5.1 versiota työstäessä huomasi myös konkreettisesti sen, miten äänimaailman kasvattaminen lisää elokuvan tehoa. Takakanaviin olisi saanut tunkea paljon enemmänkin materiaalia, mutta ajan loppuminen kesken pakotti kompromisseihin. Tiedostonsiirtoihin ja käsittelyyn pitää varata paljon aikaa ja konetehoa tarvitaan ison session pyöritämiseen.