Jussi Honka
jussi.honka(a)werk23.org
http://sound.werk23.org

XLR
XLR on yleisin käytössä oleva mikkiliitäntämalli, joka on ammattistandardi, balansoitu mono-signaalia kuljettava mikrofoniliitin. Lukitusmekanisminsa ja häiriönpoistonsa ansiosta se on paras tapa liittää mikrofoni tallentimeen. XLR pystyy siirtämään phantomvirtaa kondensaattorimikrofonille.

6,35 mm Plugi
Plugeja on kahdenlaisia, mono- ja stereoplugeja. Ne erottaa plugissa olevien mustien raitojen määrästä. Stereossa raitoja on kaksi, monossa yksi. Stereoplugeissa on hyvä häiriösuojaus, mutta jotta suojauksen saa käyttöön, signaaliin täytyy kulkea monona. Monoplugeissa ei ole häiriönsuojausta. Plugeissa ei ole kunnollista lukitusmekanismia, joka tekee niistä vaikeakäyttöisen kentällä. Plugi on mikrofoniliitäntänä melko harvinainen, tälläinen plugi tai adapteri löytyy yleensä kuulokkeista ja sähkökitaroista.

3,5 mm Stereoplugi eli miniplugi
Tämä on kaikille tuttu perusliitäntä jollainen löytyy joka toisesta kamerasta, äänikortista ja mp3 -soittimesta. 3,5m stereoplugi onkin hyvin yleinen kuulokeliitin kotihifissä. Miniplugi pystyy välittämään joidenkin Sonyn mikrofonien tarvitseman jännitteen (nk. "plug in power"). Liitäntä on herkkä hajoamisille eikä ole luotettava kentällä. Lukitusmekanismi kun on olematon.

RCA
RCA on stereoista tuttu punavalkoinen tai punamusta johdinpari. RCA toimii linjatasoisena, kun taas muut liitinmallit myös mikkitasoisena. Useimmiten tallentimien analoginen ulostulo tapahtuu RCA:n kautta. Lukitusmekanismia ei oikein ole.

DIN
Din-liitin on vanhentunut liitintyyppi, mutta joissakin vanhemmissa mikrofoneissa tai tallentimissa sellainen saattaa vielä olla. DIN-liittimiä on useita erilaisia, mutta koska niitä ei enää yleisesti käytetä, ei niistä tässä yhteydessä sen enempää.

Digitaaliset liitännät

Ammattitason digitaalinen väylä on nimeltään AES/EBU. Se toimii XLR-johdoilla ja on käytännössä sama kuin kotielektroniikan S/PDIF (eli coaxial), joka toimii RCA-piuhalla. Eroja on tosin impedanssissa (AES/EBU 110 ohm, S/PDIF 75 ohm) ja jännitteessä (AES/EBU balansoitu 5 v, S/PDIF 0.5 v), jonka takia AES/EBU-S/PDIF -vetoon vaaditaan adapteri. Näiden lisäksi on optinen väylä, joka on nimeltään ADAT (Alesiksen kasiraitureita varten kehitetty formaatti) tai Toslink (Toshiban kehittämä), joka välittää S/PDIF signaalia. Sitten on tietenkin Firewire ja USB -väylät. Debattia käydään mikä kuluttajatason väylistä on paras. Digitaalista väylää kannattaa aina käyttää jos siihen on mahdollisuus. Analogiset siirtoväylät lisäävät kohinaa signaaliin, digitaaliset eivät.

Langattomat järjestelmät

Langaton tiedonsiirto mikrofonien lähettimiltä vastaanottimille toimii joko VHF (Very High Frequency, 30 - 300 mHz) -radiotaajuuksilla tai sitä korkeammilla UHF (Ultra High Frequency, 300 mHz - 3 gHz) taajuuksilla. UHF on nykyisin yleisemmin käytössä, vaikka onkin herkempi häiriölle kuin VHF. Diversiteettiantenneja käyttävien vastaanottimien ansiosta tilanne on parantunut huomattavasti. Diversiteettijärjestelmässä kaksi antennia ottaa vastaan samaa signaalia ja aina sen antennin vastaanottamaa signaalia käytetään, johon saapuu puhtaampi syöte.

Langattomien mikrofonien yleisin käyttökohde on pienoismikrofonit. Langatonta tekniikkaa käytetään enenevässä määrin myös puomimikrofonissakin ja tulevaisuudessa siirryttäneen kokonaan langattomiin järjestelmiin. Langattomuus mahdollistaa vapaan liikkumisen, mutta vaikka tekniikka on parantunut huomattavasti, radioliikeenteestä ja signaalin kaikumisesta johtuvat häiriöt ovat silti yleisiä. Näistä häiriöistä huolimatta langattomat lähettimet ovat suosittuja, sillä kömpelöt ja pitkät piuhan vedot jäävät siten historiaan, eikä näyttelijästä tai puomittajasta roiku ylimääräisiä, häiritseviä kaapeleita.