Jussi Honka
jussi.honka(a)werk23.org
http://sound.werk23.org

Äänikortit

Monitorien lisäksi äänenlaatuun vaikuttaa myös muut laitteiston komponentit. Äänikortin tulisi olla taajuusvasteeltaan hyvin tasainen, ja sen AD/DA -muuntimen, eli muunnoksen digitaalisesta signaaliksi analogiseksi tulisi olla laadukas. Muuntimen merkitys voi vaikuttaa vähäiseltä, mutta parempien muuntimien avulla äänistä erottaa nyansseja, joita ei heikommilla muuntimilla havaitse. Yhtälailla laadukas vahvistin vaikuttaa äänenlaatuun. Piuhojen laadun vaikutuksesta ääneen käydään debattia, mutta selviä näyttöjä hyödyistä ei ole.

Äänenlaadun lisäksi äänikortilta vaaditaan riittävät ulos- ja sisäänmenot tarvetta vastaavasti sekä tuki erilaisille ajureille. Myös tuki 48 kHz:n näytteenottotaajuudelle alkaa olla välttämättömyys.

Sisäänmenoja on kahdenlaisia, digitaalisia ja analogisia. Digitaaliset sisäänmenot ovat useimmiten S/PDIF -formaatissa. Liittiminä tällöin on joko optinen toslink tai normaali RCA. Parhaista korteista saattaa löytyä ammattitason AES/EBU -sisäänmenot XLR:llä tai optiset ADAT -sisäänmenot. Digitaalinen sisäänmeno on tarpeellinen vain mikäli tallentimelta digitaalinen syöttö on olemassa. Usein on ja monissa nykyisissä tietokoneissa on S/PDIF jo emolevyyn integroidun äänikortin yhteydessä. Tätä emolevyn S/PDIF -väylää voi aivan hyvin käyttää vaikka integroitu kortti muuten olisikin heikkolaatuinen, sillä kortin laatu ei vaikuta digitaalisen informaation välittymiseen.

Analogiset sisäänmenot on toteutettu yleensä RCA:lla tai miniplugilla. Paremmissa korteissa on 6,3 mm plugi tai XLR liittimet. Peruskäytössä RCA tai miniplugi kelpaa ihan hyvin, tosin AD/DA konvertterit eivät ole silloin parhaat mahdolliset. Jos signaalia viedään analogisesti sisään, luonnollisesti kohina lisääntyy. Jos haluaa kohinattomammat sisäänmenot, kannattaa satsata äänikorttiin jossa on tuki yli 16 bitin bittisyvyyksille. Kohinan määrä tosin harvemmin on kynnyskysymys, se on hyvin alhainen suurimmalla osalla kuluttajakorteistakin.

Sisäänmenojen tarve riippuu siitä mitä äänitetään. Foleyta ja dialogia varten riittää periaatteessa yksi mikkisisäänmeno, mutta jos äänitetään vaikkapa musiikkia ja rumpusettiä, tarvetta on useammalle väylälle. Tälläisessä tilanteessa ei enää normaalilla äänikortilla pärjää, vaan tarvitaan sellainen, johon saa kiinni ulkoisen palikan, jossa on mikrofoniliitännät. Se on sitten mahdollista kiinnittää esimerkiksi äänikortin USB - väylään.

Ulostuloja on aina perinteinen stereo joko RCA:lla tai miniplugilla, paremmissa korteissa jälleen liitäntä on tehty XLR:n tai plugin kautta. Digitaaliset liitännät ovat usein SPDIF -väylässä. Diskreettiä monikanavaääntä varten tarvitaan kuusi analogista tai digitaalista ulostuloa. Analogiset ulostulot ovat helpommat, sillä niihin voi suoraan liittää joko vahvistimen tai aktiivikaiuttimet. Digitaaliset ulostulot vaativat muuntimen väliin, joka muuttaa digitaalisen signaalin analogiseksi. Jossei diskreettejä ulostuloja ole, voi käyttää yhtä SPDIF ulostuloa, joka lähettää AC-3 tiedostoa surroundvahvistimelle. Tällöin vaaditaan koneelta tai äänikortilta potkua suorittaa reaaliaikainen AC3 -muunnos, sekä softaa jolla sen voi tehdä. S/PDIF:n kautta ei pysty monitoroimaan kuutta kanavaa kerrallaan, sillä se pystyy lähettämään vain kahta audiokanavaa tai pakattua Dolby Digital AC-3 tiedostoa. Molemmilla tavoilla kuuntelussa on etunsa. Diskreetti on 1:1 sen kanssa mitä parhaillaan tehdään. Toisaalta AC3 on usein lopullinen formaatti ja sen läpi monitoroituna pystyy kuuntelemaan miten äänet pakkauksen jälkeen käyttäytyvät.

Ajureita on Windowsille käytännössä kolme erilaista: MME, WDM/KS ja ASIO (tässä käsitellään vain Windows -ympäristöä, Macin ja Linuxin ajuriasiat jätetään tarkastelun ulkopuolelle). MME on perusajuri, jolla toimii mikä tahansa kortti ja ohjelma. Se on osa Windowsia, muttei erityisen kaksinen ajuri. WDM on uudemmille Windowseille tehty MME:n paranneltu versio ja löytyy aika monesta paikasta. Paras ajuri kaikista on ASIO, joka on tehty ammattikäyttöön. ASIO:lla latenssit, soiton viiveet, saa minimiin ja ASIO keskustelee suoraan softan ja raudan välillä, muut puhuvat enemmän tai vähemmän mutkan kautta. ASIO:lle ei kuitenkaan ole niin hyvin tukea kuin WDM:lle, MME:stä puhumattakaan. Ei kannata kuitenkaan huolestua, jos ASIO -ajurit eivät toimi. WDM toimii lähes yhtä hyvin. Mahdollisimman lyhyistä latenssiajoista on lähinnä hyötyä vain musiikin äänityksessä ja mididatan kirjoittamisessa.

Ohjainlaitteet

Ulkoisilla ohjainlaitteilla tarkoitetaan MIDI tai USB -ohjattavia laitteita, monesti niitä kutsutaan Human User Interfaceiksi tai Control Surfaceiksi. Useimmiten tällainen laite on koskettimisto, jolla voi soittaa syntikoita ja samplereita. Samaa periaatetta toteuttavia miksereita on olemassa. Niillä kontrolloidaan softassa olevan mikserin äänenvoimakkuuksia ja panorointeja. Käytännössä niiden avulla kirjoitetaan automaatiodataa raidoille. Ulkoiset ohjainlaitteet eivät ole välttämättömiä, mutta niiden avulla työtavat muuttuvat asteen konkreettisemmiksi ja hiirellä työskentely jää vähemmälle. Kaikki HUI:t eivät välttämättä toimi kaikkien softien kanssa, joten yhteensopivuus pitää aina tarkistaa etukäteen.

Ohjelmistot

Ohjelmistot tässä yhdeydessä tarkoittavat niitä ohjelmia, joilla elokuvan ääniraita kootaan. Musiikkimaailmassa vakiintunut termi on sekvensseri, mutta kyseisen termin käyttö ei oikein istu elokuvaäänen kokoamiseen. Systeemiä, jossa on mukana myös hardwarea, kutsutaan usein nimellä workstation, työasema. Kaikki ohjelmat eivät kuitenkaan vaadi rautaa joten nimen käyttö on jossain määrin harhaanjohtavaa. Tästä huolimatta tällä sivustolla käytetään sanaa työasema kuvaamaan niitä ohjelmistoja, joilla äänityö tehdään. Omassa kappaleessaan käsitellään erikseen efektit ja prosessorit, joita voisi pitää työaseman ali-ohjelmina.

Äänityöasemat mahdollistavat useiden kymmenien ääniraitojen yhtäaikaisen äänityksen, toiston, näiden raitojen ja niiden sisältämien yksittäisten äänien muokkauksen sekä kokonaisuuden miksaamisen ja masteroinnin. Perustyöasemalta vaaditaan vakautta, riittävästi raitoja ja hyvät mikseri- sekä efektiominaisuudet. Tuki VST-efekteille, siis kolmannen osapuolen softaefekteille on ehdoton, samaten pitää löytyä tarpeeksi inserttipaikkoja efekteille ja riittävästä apulähtöjä eli busseja. Automaatiota tarvitaan; vähimmäisvaatimuksia ovat äänenvoimakkuus- ja panorointiautomaatio. Mahdollisuus automatisoida efektien parametrejä on myös erittäin hyödyllinen ominaisuus.

Suunnileen kaikki työasemat ovat toteutettu tietyn peruskaavan mukaan, toki ohjelmakohtaisia poikkeuksia on, mutta tässä on lyhyt yhteenveto ominaisuuksista, joita työasemilta yleisesti on. Näkymä on yleensä jaettu kahtia ns. "edit" -näkymään ja "mikseri" -näkymään. Editissä näkee aikajanalla äänitiedostojen sijainnit ja pituudet ja täällä palasia siirrellään sekä muokataan yksityiskohtaisesti. Mikseri taas esittää kanavien äänenvoimakkuustason ja sieltä säädetään äänenvoimakkuuksia ja panorointeja kanavakohtaisesti sekä laitetaan kanavakohtaisia efektejä.

Jokaiselta raidalta löytyy "Mute", "solo" ja "rec" -nappulat. Mutella raita hiljenee, soololla vain sitä raitaa kuunnellaan ja recistä sille raidalle tietenkin äänitetään. Muita tarpeellisia ominaisuuksia on zoomailu (niin pituus- kuin pystysuunnassakin) ja monipuoliset työkalut, joilla äänipaljoa voi siirrellä, leikellä ja muokata. Yksi tärkeä työkalu on fade-työkalu, jolla jokaiseen äänipalaan saa tehty alkuun ja loppuun lyhyet feidit, niin, etteivät äänet napsahda kun alkavat tai loppuvat.

Tässä on kuva niistä toiminnoista, joita mikserin yhdessä kanavassa on.

Jokaiselle raidalla on mikserissä omat inserttipisteet. Ennen kun raidalla olevaa ääntä kuullaan, se menee insertin kautta. Inserttipiste on kanavakohtainen efektilokero. Sinne laitetun efektin määrää suhteessa alkuperäiseen signaaliin ei voi säädellä efektin säätöjen ulkopuolella.

Bus -pisteet taas tarkoittavat, että äänestä lähetetään kopio uuteen kanavaan, ns. aux-kanavaan. Aux -kanavassa on myös insert -pisteitä joihin laitettavien efektien avulla signaaliin voi tehdä muutoksia. Aux-kanavan äänenvoimakkuutta muuttamalla vaikutetaan alkuperäisen kanavan käsittelemättömän äänen ja aux-kanavassa käsitellyn äänen suhteisiin, eli efektin määrää suhteessa alkuperäiseen voi säädellä mikserin liuilla. Yhteen aux-kanavaan voi lähettää rajattomasti eri kanavia, jotka kaikki saavat siellä samanlaisen käsittelyn. Esimerkiksi kaikki dialogi- ja foleykanavat voisi ajaa yhteen bussiin, jossa niihin kaikkiin laitetaan sama kaiku. Aux-kanavien pitää lähettää takaisin kuunteluun vain 100% käsiteltyä signaalia, eli sellaista jossa ei ole enää alkuperäistä signaalia sellaisenaan mukana. Tällöin ei synny vaihevirheitä, eikä äänentaso voimistu. Aux-kanavia voi käyttää myös signaalin reitittämiseen eri ulosmenoihin tai kaiuttimiin tai asioiden ryhmittelyyn, mutta siitä ei tässä yhteydessä sen enempää.

Automaatio tarkoittaa ikään kuin karttaa mikserille. Automaation avulla kerrotaan miten lujaa kanavan pitää milloinkin soida tai panoroitua. Automaatiolla voi myös määrittää monia muita parametrejä, esimerkiksi jonkin efektin määrää kanavalla. Automaatio on kätevä tapa tehdä muutoksia kanavan sisältöön. Muussa tapauksessa muutokset joutuisi tekemään jokaiseen äänitiedostoon kerrallaan ja muutosten kumoaminen jälkeenpäin olisi jollei mahdotonta, niin ainakin vaivalloista. Automaatiopisteitä taas voi aina helposti työstää suuntaan jos toiseenkin. Automaation avulla on helpoo tehdä liikkuvia panorointeja ja äänenvoimakkuudeltaan muuttuvia ääniä.