![]()
Jussi Honka
jussi.honka(a)werk23.org
http://sound.werk23.org
PROJEKTIN TIEDOT |
Vaeltaja: Ville Lehtisaari
Ohjaus: Tommi Salama
Äänisuunnittelu ja -leikkaus: Jussi Honka
Kuvattu 16mm filmille ARRiflex -kameralla
Ääniformaatit: Dolby Digital 5.1, Dolby Surround ja mono. Elokuva on kuvattu kesällä 2005, jälkityöt valmistuivat hitaaseen tahtiin syksyn aikana ja lopullinen kuva ja loppumiksaus tehtiin alkuvuodesta 2006. |
![]()
![]()
Korpinkieli ja Vaeltaja on elokuva kahdesta soturista, jotka kohtaavat onnettomien merkkien alla julman keisarin hallitsemassa feodaaliajan maailmassa, jossa eläimetkin osaavat puhua.
Esituotanto
En muista enää tarkkaan, milloin kuulin projektista ensimmäisen kerran. Joitain huhuja olin kuullut jo alkukeväästä 2005, mutta vasta kevään loppupuolella näin käsikirjoituksen ja pidettiin ensimmäiset palaverit joissa olin mukana. Elokuva oli selkeä jo alkumetreiltä, ja suunnittelukokoukset olivat kannaltani lähinnä käytännön asioiden miettimistä; Milloin tehdään lavastukset, millä tavoin kuvataan tai suunnitellaan korppi, kuka tekee mitäkin.
Ehdotin useita kuvia työryhmälle ja sain heidät myös rakentamaan japanilaistyylisen puisen "liukuseinän". Tätä halusin puhtaasti sen päästämän liukumisäänen takia. Toivoin myös paljon lähikuvia samuraimiekan huotrasta vedoista ja vastaavista, perustellen niiden olevan mainioita äänikuvia ja antavan aksenttia. Elokuvassa näitä myös paljon on.
Kuvauksia ei äänen osalta suunniteltu. Tähän ei ollut tarvetta, repliikeitä kun oli niin vähän, kuvauspaikkojakin vain kolme, samoin näyttelijöitä. Otin esiin ADR-kortin, sillä kuvasimme esikaupunkialueella lähellä junarataa sekä maalla valtatien vieressä ja filmikamera pitää jonkinasteista möykkää. Tästä huolimatta kenttä-äänen panostettiin normaalisti ja tähdättiin, että sitä myös käytetään. Toisin kävi, ei tosin äänenlaadullisista syistä.
Äänisuunnitelmaa en ikinä paperille kirjoittanut, vaan sekin oli niin selvä jo alusta asti, ettei siihen ollut tarvetta. Tarina oli maanläheinen, joten äänistä tehtäisiin maanläheiset. Lähinnä mieleissä olivat avainsanat "puinen" ja "metallinen". Näitä materiaaleja myös käytettiin paljon eri paikkoihin. Myös tuulia ja majatalon ääniä täytyi hankkia.
Kuvakset kestivät kaksi viikonloppua, mutta kuvauspäiviä oli vain kaksi. Äänittäjiä oli kerralla yksi. Itse en päässyt toisena viikonloppuna paikalle, joten siihen saatiin sijainen, joka hoitikin työnsä erinomaisesti.
Äänityskalustona oli vain mikrofoni (Sennheiser MKH60), puomi (QPL) sekä DAT-nauhuri (Fostex PD-4). Nappeja tai mitään ylimääräistä ei missään vaiheessa ollut tarve raahata. Itseasiassa vasta toisena kuvausviikonloppuna oli käsikseen tehty muutoksia, ja käsikirjoitukseen oli lisätty puhetta vaikkei dialogia pitänyt alunperin olla toisena kuvausviikonloppuna lainkaan. Jos tieto muutoksesta olisi tullut aiemmin, olisin pakannut äänittäjän mukaan myös pari nappimikkiä.
Kaikki kuvat ovat äänen kannalta "konservatiivisia" ja helppoja. Ajoja ei ollut juuri laisinkaan, kuvat ovat myös melko tiiviitä puheen aikana joten mikin sijoituksen kanssa ei ollut ongelmia. Junaradan vieressä kokeilin miten saan vähiten kaupunkitaustaa nauhalle. Alhaalta poimittuna mölyä oli enemmän kuin suoraan yltä puomitettuna. Näyttelijän vieressä oli iso muuri joka myös näkyy kuvassa ja pyrin suuntaamaan mikrofonin sellaiseen kulmaan, ettei kaupunkimelu kimpoa muurista aivan suoraan mikrofoniin. Muuri oli kuitenkin niin epätasainen ja toisaalta kaupunkimelu niin tasaista huminaa, ettei sieltä juuri mitään selvää kaikua tullut. Parhaan signaalin sai suuntaamalla mikrofonin noin 60 asteen kulmassa näyttelijän naamaan ja pitämällä sitä linjassa kaupungin ja muurin välissä.
Pellolla autotien vieressä kuvatessa mikrofonin suunnalla ei ollut juuri väliä kunhan se sojotti pois autotiestä. Siltikin autot ovat nauhalla liian lujalla, mutta kohtauksessa ei onneksi puhuttu mitään. Alunperin näyttelijöiden piti olla hiljaa, mutta ehdotin toiselle näyttelijälle (ohjaajaan välityksellä) "sotahuutoa" kun tämä hyökkää. Tällöin hyökkäyksen tunnelataus tuli paremmin esiin ja auttoi näyttelijääkin suhtautumaan tilanteeseen aidommin.
Nauhalle tarttui mukaan myös helikopteri, pari isoa rekkaa, muutama "hauska" vitsi kuvausryhmäläisiltä ja iloinen yhteislaulu, jonka kuunteleminen aiheuttaa herkässä ihmisessä paniikkireaktion.
Toisen kuvausviikonlopun äänityksistä majataloksi lavastetussa aitassa en tiedä tarkemmin, mutta kuten sanottu, homma hoidettiin kotiin erittäin hyvin. Jopa aitan puulattia narisi juuri kuten pitikin.
Äänileikkausasemana oli PC joka pyöritti Sonyn Vegas 5 -ohjelmaa. Pro Toolsin HD3, Dididesignin C24 mikseri, Tascamin 5.1 matriisi ja Genelecin 1031 pääkaiuttimet ja 83746 subwoofer olivat miksausvälineet TTVO:n studiossa. ADR- ja Foleyäänityksessä asemana oli Pro Toolsin 002 Rack ja mikkeinä oli MKH60, TSM 84 ja Bruel & Kjaerin pallomikrofoni, joista kuuskymppisen ääntä käytettiin kaikista eniten. ADR:ssä mikkinä oli AKG C-414. ADR koppi ja foleyhuone on lähes kaiuton pieni tila TTVO:lla.
Leikkaajalle olin lähettänyt ottojen äänet melkein samantien kuvausten jälkeen, joten periaatteessa dialogileikkaus tuli sieltä suoraan, siitä täytyi vain välit täyttää ja äänet tasoittaa. Dialogiraita oli muuten täysin käyttökelpoinen, mutta leikkausteknisistä syistä erään repliikin pituutta jouduttiin keinotekoisesti lisäämään. Kuvassa puhuvasta Vaeltajasta leikataan kulkevaan Isäntään, joka tulee Vaeltajan viereen kun tämä lopettelee lausettaan. Kuvakerronnallisesti tilanne olisi ollut liian nopea, jos aikaa olisi ollut vain repliikin verran, joten repliikkiä piti jatkaa. Sinne lisättiin lopulta yksi sana väliin. Koska yksi repliikki vaihdettiin, niin oli helpointa korvata ne kaikki samantien, koska niitä oli niin vähän. Tällöin vältyttiin äänenlaadullisilta eroilta.
ADR sessio meni teknisesti hyvin ja lauseet sopivat suuhun myös kohtuullisen hyvin. Joitakin jouduin rukkaamaan Pro Toolsin time expand -työkalulla, joka on erittäin hyvä moiseen. Näyttelijätyöltään ADR on totuttuun tapaan hieman lattea. Sitä on tosin myös dialogi joka heidän suuhunsa on kirjoitettu. Hienoisesta latteudestaan huolimatta homma kuitenkin toimii.
Tässä elokuvassa kaikki äänet jotka kuullaan (kolmea ääntä lukuunottamatta), ovat jälkikäteen tehtyjä. Poikkeukset ovat kolikoiden latominen päälleikkäin, vesileilin laskeminen pöydälle ja mukien kolauttaminen pöytään, joskaan en ole enää aivan varma tehtiinkö näistä osa sittenkin uusiksi studiossa. Voisikin siis sanoa, että elokuvan äänimaisema luotiin lähes täysin foleysession aikana.
Foleyssä teimme siis kaikki efektit ja liikkeet sun muut. Äänikirjastosta tai omista arkistoistani hain vain tuulia, ukkosta, tulta ja kylän elämöintiä (kylä on jokin lännenelokuvaan tarkoitettu sample). Foleysession aikana teimme tuulta rapistelemalla heinää, viheltämällä ja puhaltamalla mikkiin sekä heiluttamalla kankaita.
Askelfoleytä varten laitoimme lattialle kankaan päälle soraa, jolla kävellä. Puulattia syntyi varastosta löytyneestä eurolavasta ja ohuesta vanerilevystä, joka asetettiin lavan päälle. Alunperin kerroksia oli useita, ja rakennelmaa rukattiin melko kauan, mutta lopulta se ryskyi ja narisi kuten pitääkin ja kuulostaa hyvältä varsinkin kohtauksessa, jossa Korpinkieli kävelee istumaan sekä Isännän jalkojen alla. Juoksu pellolla on taas tehty hankaamalla tuoretta heinää sun muuta vastakkain, joita hain ennen päivän alkua studion takapihalta. Samalla heinällä on tehty kaatumiset heinikkoon ja heinikon suhina tuulessa.
Vaatteet syntyivät helposti, sillä hahmoja ja liikettä on vähän. Korpinkielelle käytettiin puuvillaista lakanaa ja hieman toisenlaista kangasta Vaeltajalle. Isäntä syntyi muistaakseni pellavakankaan ja villapaidan sekoituksesta, mutten ole enää aivan varma. Lakanasta tehtiin korpin siiven
iskut. Metallista kilinää laitettiin tahdistamaan Korpinkielen kävelyä heiluttamalla kädessä muttereista, nauloista, kolikoista sun muista tehtyä sekoitusta. Huonoin foleyääni elokuvassa on ehdottomasti hiusten solmiminen kiinni. Sen uusiksi tekeminen oli aina asialistalla viimeisenä ja sinne se sitten jäikin.
Miekaniskuja varten käytössä oli kaksi koristemiekkaa, eli samat kuin kuvauksissa, ja muutama "aidompi" miekka. Koristemiekoista sai kohtuullisen hyviä huotrastavetoja, mutta ne eivät soineet pätkääkään. Aidommat miekat, varsinkin yksi kokometallinen, soi erittäin hyvin ja pitkään ja kaikki elokuvassa kuultavat miekankilahdukset ovat siitä peräisin. Samoilla miekoilla myös silvottiin tomaatteja, melonia ja omenia vanhan koulun gore-efektejä varten. Lisäksi miekkoja vedettiin pitkin puita niin kärki kuin lappee edellä jotta huotrastavetoja ja huotraanlaittoja saisi paranneltua ja miekoilla myös iskettiin puihin samaisia huotria varten. Myös muuta metallia ja puuta hakattiin toisiinsa kilahduksia ja kolahduksia varten. Viuhahdusääniä saimme mm. miekoista, harjanvarsista ja kepeistä.
Foleyssa tehtiin myös "kelloääni". Äänen piti alunperin olla kaukaa soivia "tuomion" kirkonkelloja varten, mutta niistä syntyikin puolivahingossa erinomaisia efektiivisiä ääniä kun leikkasin niistä kumaukset pois ja jätin vain hännät. Kellona oli omituinen kolmijalkainen metallihäkkyrä jota oikealla tavalla roikottamalla ja lyömällä sai aikaan loputtomasti soivia, rupisia iskuääniä ja vonkunoita. Loppunen lopuksi käytin myös kellon iskuääntä tahdittamaan muutamia tärkeitä kohtia.
Lähes vahingossa syntyi myös Vaeltajan liikkeiden äänet. Ne tulivat rottinkisen puuhyllykön rutinasta kun sitä kuritti ankarasti. Tämän rutinan piti alunperin tulla erään katossa pyörivän koristelohikäärmen rapinaksi. Ääni sopi kuitenkin paremmin Vaeltajalle, ja yhdessä metallisen vonkunan kanssa Vaeltajan hahmo sai elämän. Myöhemmin keksin, miettiessäni alkukohtauksen äänimaisemaa, että jos lasken "rottinkirutinan" äänenkorkeutta ja kaiutan siitä, siitä tulisi mahdollisesti hieman ukkosmainen, jykevä ja tehokas, jopa "musikaalinen" ambienssiääni. Näin myös kävi.
Pääosin siis tehosteet ääniettiin samassa sessiossa foleyn kanssa ja ne leikattiinkin yhdessä. Miekaniskuihin kasattiin useita eri kerroksia päällekkäin. Esimerkiksi kohtauksessa, jossa Korpinkieli lyö Vaeltajaa selkään, on miekassa kolme iskuääntä ja rottingin rapsahdus, viuhahdus, gorelätinää, miekan sointia sekä vaatteen kahinaa. Sen jälkeen tuleva miekan veto irti ruumiista on vielä monimutkaisempi, ja sisältää useita kerroksia puun ääniä, metalleja, rottinkia, vaatetta ja viuhahduksia sekä miekan sointia, josta on osa on käännetty väärinpäin.
Elokuvan ensimmäinen miekanisku on yksinkertaisesti tehty vapauttamalla rullalla oleva japanilaistyyppinen koristepuuverho hyvin lähellä mikkiä. Rullan vapautuessa vauhdilla alaspäin, syntyy jännittävä ääni joka loppuu lihaisaan napsahdukseen. Tähän ääneen lisättiin viuhahdusta, vaatetta, miekan sointia ja iskua antamaan suuntaa ja voimaa. Ikävä kyllä miksauksessa isku jäi liian hiljaiselle vääränlaisesta työtavasta johtuen.
Majatalon oven avaus ja ulkomaailman äänet on tehty kerrostamalla päällekkäin puuklapin vetämistä toisen puun päällä, tuulia, ihmisten möykkää sekä montaa eri eläintä; ankkaa, kanoja ja sikoja jotka vaihtelevat melko nopeasti keskenään. Aluksi ovi aukeaa, tuuli nousee, vankkurit ajavat ohi, eläimet yksi kerrallaan esiin ja ovi kiinni. Tämä kohta on minusta äänimaailmaltaan elokuvan paras, vaikkakin teknisesti siinä on pientä häikkään. Eläimet ja niiden edustama sikolättikeskiaika ja kaoottinen maaseudun lämpö tuovat elokuvaan elämää ja kiinnekohdan "reaalimaailmaan". Pelkästä äänestä voi kuvitella lampaan kiusaamassa lintuja, jotka koittavat epätoivoisesti paeta tai puolustaa itseään keskellä ihmisvilinää.
Atmosfäärit linnakohtaukseen ja majataloon syntyivät helposti. Oli alusta asti selvää, että linna on metsän vieressä, ja koska kyseessä on Pahan Keisarin linna, on metsän eläinten oltava epämiellyttäviä. Helposti lähestyttävistä linnuista Räkättirastaan laulu on rumimpia tuntemiani. Tämän lisäksi kohtauksessa on muutama raita tuulta, metsää sekä linnan seinää alas ujeltava efektiivinen vihellystuuli joka tehtiin foleysession aikana. Majatalo taas sijaitsee keskellä kylää ja siellä tietenkin on takka vaikkei sitä kuvassa näy. Vastustin tulen käyttöä pitkälle sen kliseemäisyyden vuoksi, mutta kun kohtaus oli muuten liian hiljainen, takka täytti äänikuvaa sopivasti.
Halusin kokeilla äänipohjiin puuttumalla jännitteiden ja tunnelman luontia sekä katsojan huomion suuntaamista hahmoihin. Poistin kyläläisten möykän kahteen otteeseen kun kohtauksessa saavutetaan "huippukohdat". Lopussa ambienssit on korvannut jo abstraktimpi äänimaisema. Ambienssien poistaminen toimii hyvin, sillä vaikka leikkaus onkin aika jyrkkä, kukaan ei ole sitä vielä huomannut, vaan fokus on todellakin Korpinkielessä ja Vaeltajassa.
Pellon tuuli- ja efektisekamelska oli kaikista vaikein saada kasaan enkä ole siihen aivan täysin tyytyväinen. Siinä on päällekkäin useita raitoja tuulta, matalia efektiritinöitä ja "kellon" vonkunaa sekä ukkosta. Balanssin löytäminen oli vaikeaa ja minusta kohtaus on äänellisesti hajanainen ja jossain mielessä tökerö. Toisaalta kaoottisuus ja epämääräisyys ehkä tukeekin tilanteen jännitettä, toisaalta pelkään että ääni hallitsee kohtausta liikaa.
Musiikki
Foleysession päätteeksi huvitin itseäni soittamalla komerosta löytynyttä aivan totaalisen surkeaa puuhuilua. Siitä lähti muutama hauska ääni, joten ajattelin demota musiikintekijälle minkälainen musiikki minusta sopisi mustiin ruutuihin kohtauksien välillä. Viheltelin huiluun aikani ja leikkasin kohdalleen. Pitkään luulin, että huilumusiikki on oikeasti vain demo, mutta jossain vaiheessa käsitin, ettei kukaan nähnyt tarvetta tehdä siihen uutta musiikkia. Se siis jäi elokuvaan ja tein huilusta jopa alkutekstimusiikin.
Loppumusiikki oli sitten oikea kappale ja samalla elokuvan ainut "virallinen" musiikki. Se miksattiin ajatuksella, että mukamas olisi ollut bändi lavalla joka olisi poimittu mikrofoniparilla talteen. Toki tässä käytettiin hieman ns. Taiteellisia Vapauksia. Soittimille, jotka ovat kaikki synteettisiä tai sampleja, haettiin ensin sopiva balanssi jonka jälkeen ne ajettiin kahden aux-kanavan taa kaiutettavaksi. Eteen oma kaikunsa ja taakse omansa. Halusin isoa tilaa ja tunnetta ja kyllähän sitä sieltä tuleekin, ehkä jopa liikaakin. Pyrin tietyllä tapaa elokuvalliseen estettiikkaan biisiä miksatessa. Takakanavien viive on erinomainen. Lisäsin pohjalle vielä nauhakohinaa ihan vaan piruillakseni. Vaikka moni toista on sanonutkin, tai vähän naureskellut musiikkivalintaa, minusta kyseinen biisi sopii tähän elokuvaan kuin nyrkki silmään.
Miksaukseen mentäessä materiaali oli jo aika valmista. Ajoin sen silti yhdelletoista eri monikanavaraidalle. Nämä olivat dialogi, foley, sfx1 ja sfx2, "kello", "subrottinki" ja kolme atmosfääriraitaa, huilu sekä musiikkiraita. Näiden kokonaisuuksien välisiä tasoja säädellen etsin vielä kerran sopivaa balanssia. Käytännössä nostin pohjien, siis atmojen, voimakkuutta, hieman foleytä ja puolestaan kompuroin ja limitoin tehosteita ja foleytä. Myös jonkinverran ekvalisoin tiettyjä asioita käyttäen automaatiota hyväkseni. En ollut ajatellut laittaa mitään LFE -kanavalle, mutta tein silti yhden, kun television kaiuttimesta tarkkailtuani huomasin, että tietyissä kohdin matalat taajuudet menevät särölle. Tein vaimennuksia tapauskohtaisesti ja siirsin ääntä kopioimalla alkuperäisen LFE-raidalle, filtteröimällä alkuperäisetä matalimmat pois ja LFE:lle siirretystä puolestaan korkeat.
Ensimmäisessä miksausversiossa äänet menivät särölle, joten jouduin tulemaan takaisin pöytään uusin korvin ja tekemään vaimennuksia. Ja tässä vaiheessa tein asiat väärin. Sen sijaan että olisin laskenut kokonaistasoa kunnes ääni ei enää klippaa, laskin vain klippaavien kohtien tasoa. Tästä johtuen varsinkin ensimmäinen miekanisku pellolla latistui. Jos olisin laskenut koko miksauksen tasoa, olisin saanut dynaamisen alan paremmin käyttööni. Ajoin materiaalia siltikin vielä Waves limitterin läpi muutaman desibelin limitoinnilla. Tavoitteena oli hyvin ja sopivan lujaa soiva miksaus. Jälkeenpäin ajatellen miksauksessa on muutamia selviä ongelmia: Dialogin suhden muuhun ääneen on epäsuhtainen, ensimmäinen miekanisku tulee liian hiljaa ja majatalon foleyt ovat osittain liian lujalla. Taajuusbalanssi ei myöskään ole aivan kohdallaan, vaan alapäätä tuntuu olevan hieman liikaa. Ääni on turhan kumiseva. Elokuvaa pitää kuitenkin katsoa vielä muutamassa muussa paikassa ja verrata muihin elokuviin jotta voi olla varma missä meni, vai menikö sittenkään, mönkään.
Dialnormi asetettiin jo lähtökohtaisesti -31 dB:n tasolle. Aiemmat elokuvani olivat soineet liian hiljaa väärin asetetun dialnormin takia, enkä tähän halunnut samaa ongelmaa. Kompressioksi asetettiin "Film Standard", mutta se osoittautui ongelmaksi. Alun huuto kun soi kompression jälkeen lähikuvassa hiljempaa kuin kaukaisemmassa otossa! Muutenkin kompura teki kokoajan töitä pitääkseen tasot alhaalla. Hyvästä yrityksestä huolimatta dialnorm oli edelleen väärin asetettu! Päädyin laittamaan kompressioasetukseksi "none", ei mitään kompressiota. Jatkossa pitää kyllä selvittää miten tämän kanssa pelataan ihan oikeaoppisesti.
Yhteenveto
Elokuvaan on tulee vielä "japaninkielinen" versio, jollaisen teimme foleysession päätteeksi ihan kiusallamme. Se on vanhalta ja rätisevältä kuulosta monoraita. Siihen on lisätty suhinaa, vinyylin rutinaa ja koko pätkä on filtteröity niin, että ainoastaan taajuuskaista 300-8000 Hz kuuluu. Siihen on tehty puhetaajuuksille korostusta ja lievää kampasuodatusta.
Kaikenkaikkiaan projektista tuli hyvä. Elokuva on hyvin kuvattu ja kuvakerronta sekä leikkaus ovat onnistuneita. Maanläheinen, perinteinen ja melko yksinkertainen kerronta on suosikkini ylipäätään elokuvissa, joten äänityö tähän elokuvaan oli mukava tehdä. Ja sekin onnistui kohtalaisen hyvin ongelmakohtia lukuunottamatta, joista jo mainitsin.