 |
 |
 |
|||
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Jussi Honka
jussi.honka(a)werk23.org
http://sound.werk23.org
Äänenmuokkauksessa työkaluja ovat erilaiset prosessorit ja efektit, joilla ääniä muokataan halutunlaisiksi. Jatkuvassa peruskäytössä ovat ekvalisaattorit, kaiut ja dynamiikkaprosessorit eli kompressorit ja limitterit. Efektejä käytetään tarpeen mukaan.
Taajuuskorjaimia on useita erilaisia. Käsittelen tässä kuitenkin vain kahta yleisintä; graafista ja paragraafista ekvalisaattoria.
Graafinen ekvalisaattori (graphic equalizer) tarkoittaa taajuuskorjainta, jossa taajuuskaista on tehtaalla jauettu osiin eikä näiden kaistojen leveyteen voi vaikuttaa. Graafinen ekvalisaattori on siis rivi liukuja aivan vierekkäin ja sillä hallitaan kokonaisuuksia. Sillä on hyvä nostaa esimerkiksi tiettyä laajahkoa taajuusaluetta hieman ylöspäin ja vaikkapa laskea yläpäätä. Graafinen ekvalisaattori ei ole kaikista hyödyllisin ekvalisaattori elokuvan äänityöskentelyssä.
Paragraafisella ekvalisaattorilla (paragraphic) on mahdollista muokata säädettävän taajuusalueen kohtaa (Hz), leveyttä (Q) ja syvyyttä (dB). Sillä voi siis kohdistaa muokkausta todella laajaan palaseen tai hyvin pieneen taajuuteen koko äänikaistalla. Paragraagisia ekvalisaattoreita on eri alueisia, yksialueisesta (vain yhtä taajuusaluetta voi muokata) kymmenenalueiseen (kymmentä taajuusaluetta voi muokata itsenäisesti). 
Alue voi olla joko ylä- tai alapäänleikkuri (high/low cut), eli sillä leikataan kaikki määritellyn arvon yltä tai alta pois, hylly (high/low shelf), jolla nostetaan tai lasketaan ylä- tai alapäätä tai kello (peak/notch) -säädin, jolla luodaan "kellomaisia" korostuksia tai kuoppia.
Kaikessa taajuuskorjailussa on muistettava, että jokainen säätö vaikuttaa äänen myös huonontavasti. Ekvalisaattorit kun luovat vaihevirhettä ääneen. Siksipä kannattaa lähtökohtaisesti muokata ääntä mahdollisimman vähän ja suosia mieluummin vaimennuksia kuin korostuksia. Esimerkiksi vaatefoleystä usein ekvalisoinnin huomaa saman tien, koska se ääni on ilmeisen herkkä vaihevirheelle. Toki usein joutuu tekemään todella rankkoja muokkauksia toivotun tuloksen aikaansaamiseksi.
Usein taajuuskorjailu kannattaa aloittaa saman tien, kun tuo äänen leikkauspöydälle ja poistaa äänestä kaikki turha kumina, honotus, kihinä tai muut ikävät taajuudet. Jollei niitä osaa kuunnella, niin ne löytää, kun laittaa paragraafiselle taajuuskorjaimelle melko tiukan Q-arvon, nostaa sen äänenvoimakkuuta huomattavasti ja liu'uttaa pitkin taajuuskaistaa. "Roskataajuudet" kuulostavat ikäviltä, ikään kuin jotakin ylimääräistä voimakkuutta löytyisi kyseiseltä kaistanpätkältä. Kun oikea kohta on löytynyt, voimakkuutta tiputetaan tarvittavan verran, usein vain muutaman desibelin tiputus riittää.
Dynamiikkaprosessorit vaikuttavat hiljaisten ja kovien äänten suhteeseen "äänen sisällä". Osa prosessoreista lisää dynamiikkaa, siis hiljentää hiljaisia kohtia entisestään, osa päinvastoin.
Kompressori (compressor) on tunnetuin dynamiikkaprosessori. Sillä vähennetään dynamiikkaa. Tämän tapahtuu hiljentämällä äänen
kovimpia kohtia ja se jälkeen nostamalla äänten tasoa leikatun verran (jos niin halutaan). "Treshold" määrää sen, mistä kohden ääneen tartutaan, "attack" sen, kuinka pian tresholdin yli menevä signaali leikkautuu ja "release" 
sen, miten pian leikkaus loppuu, kun taso taas alitetaan. "Ratio" taas määrittelee sen, miten paljon tulee sisään, minkä verran ulos. Esimerkiksi ratio 3:1 tarkoittaa, että tresholdin yli menevästä signaalista sisään päästetään kolme, mutta ulos vain yksi. Yli 10:1 menevät arvot ovat silloin käytännössä limittereitä. "Knee hard" tai "soft" taas kertoo siitä, miten jyrkkä
leikkaus on. "(Auto) Gain Compensation" nostaa äänenvoimakkuutta leikatun verran jolloin, kompressiosta johtuen, materiaali soi lujempaa.
Limitterit (limiter) leikkaavat signaalista huiput pois tresholdin mukaan. Niiden funktio on saada signaalista voimakkaampi ilman säröytymistä tai toisaalta tallennustilanteessa estää säröytyminen, jos tulee voimakkaampia ääniä. Expander toimii päinvastoin kuin kompura. Se hiljentää hiljaisia ääniä tresholdin alta ration määrittämän verran. Gate taas leikkaa kaiken tresholdin alta vallan pois.
Laitteita löytyy myös monialueisina. Se tarkoittaa, että taajuuskaista on jaettu osiin, useimmiten neljään osaan, joista jokaista käsitellään omanaan. Monialuekompuroista ja limittereistä on hyötyä niin kohinan kuin häiritsevien taajuuksien poistossa, sekä normaalissa signaalin muokkauksessa, mutta niiden hallinta on verraten vaikeaa.
Lähes joka äänelle voi käyttää pientä kompressointia ja sitä voi lisätä jo siinä vaiheessa, kun tuon ensi kertaa tavaraa leikkaukseen. Kompressointi usein tuo muhkeutta ääniin ja saa niistä jännittävimmän kuuloisia. Kompressoinnin määrästä on mahdoton antaa täydellisiä vinkkejä, sillä se riippuu täysin lähdemateriaalista. Usein kuitenkin 2:1 kompressointi sopii kaikkeen, 3:1 menee vielä. Siitä isompia arvoja joutuu harkitsemaan. Kompurointia ennen kannattaa signaalista leikata pois ylimääräiset taajuudet ekvalisaattorilla, jotta ne eivät häiritse kompressorin toimintaa.
Kaiut
Kaikja on kahdenlaisia. Reverb on se varsinainen tilaprosessori, suomalaisittain kajelaite. Delay on se minkä kuulee kun huutaa kalliolta ja toinen kallio vastaa, kaje taas on se ääni minkä kuulee huutaessaan porraskäytävässä.
Kajelaitteet (reverb) toimivat siis luoden erilaisia tiloja. Niiden parametreillä voi säätää tilan kokoa, kaikuaikaa, määrää (dry/wet), ensimmäisten heijastusten määrää ja kaiun voimakkuutta, sekä yläpään ja alapään kaikumisen määrää suhteessa keskiääniin. Kehittyneemmät versiot antavat valita seinäpinnoitteet ja luovat monimutkaisia huonerakennelmia perinteisen suorakulmion lisäksi. Uusinta uutta taitaa olla 5.1 konvoluutio -kaiut, jotka tarkoittavat oikeassa tilassa äänitettyä kaikua, jonka parametrit tallennetaan ja joiden mukaan myöhemmin luodaan uusia kaikuja.
Reverbien toiminta on yksinkertaista ja niiden käyttäminen periaatteessa helppoa. Vaikeaa on kuitenkin saada aikaiseksi autenttisen kuuloisia tiloja varsinkin, jos osassa äänistä on kuvauksissa syntynyt kaiku jo valmiiksi. Monesti vastaavan kaiun tekeminen prosessoreilla on yllättävän vaikeaa. Ensimmäisten heijasteiden merkitys on hyvin suuri tilojen koon määrityksessä. Reverbien käyttö on arkipäivää elokuvan jälkitöissä ja kajeiden tekemiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Reverbin avulla kun elokuvan tapahtumat sijoitetaan tiloihin ja tällöin ne istuvat elokuvan maailmaan luontevammin.
Delayn perusparametrit ovat efektin määrä suhteessa alkuperäiseen kuivaan signaaliin, feedbackin, eli takaisinsyötön määrä, signaalin viivästys ja kuinka pian se hiljenee. Delayta voi käyttää yhdessä reverbin kanssa luomaan ensimmäisiä heijasteita tai jos huudetaan ulkona ja siellä kaikuu. Tai tietenkin efektiivisenä äänenä.
Delayta käytetään usein ilman tarkoitustakaan tehdä sillä kaikuja. 5.1 tuotannoissa, joissa eteen ja taakse laitetaan joskus samaa signaalia, viivästetäänn takakanavien signaalia noin 20-30 ms, jottei synny vaihevirhettä, kun edestä ja takaa tulevat äänet sekoittuvat. Tällöin delayn feedback on nolla ja dry/wet 100% märälle, siis käsitellylle, signaalille.
Kohinanpoisto (noise reduction)
Kohinanpoistajat lataavat tai "äänittävät" kohinamallin, jonka mukaan poistavat käsiteltävästä signaalista ikäviä taajuuksia. Malleja voi itse tehdä. Kohinanpoistajat saavat helposti aikaan vaihevirhettä ääneen ja korkeiden äänien laatu saattaa kärsiä. Siksi niiden käytön kanssa kannattaa olla varovainen ja käyttää vain sen verran, minkä kokee tarpeelliseksi.
Itse kohinanpoistoprosessoreiden lisäksi kohinaa saa pois myös ekvalisaattoreilla ja dynamiikkaprosessoreilla. Ekvalisoinnissa tietenkin leikataan kohisevia taajuuksia. Expanderin lisäksi voi käyttää myös kompressoria, sillä joissakin kompressoreissa on sidechain -ominaisuus, jolla voi käsitellä vain tiettyä taajuusaluetta muun kompressoinnin ohella. Sidechainilla on mahdollista poistaa hyvinkin paljon roskaa raidalta ilman selkeästi havaittavaa muutosta. Sitä on muun muassa käytetty filmikameran hurinan poistamiseen todella tehokkaasti. Monialuekompurat toimivat myös samalla ajatuksella ja niillä voi puuttua vain tietyn taajuuden ongelmiin.
Huminanpoistajat (hum removal) taas poistavat tietyn hurinataajuuden ja sen kerrannaiset äänestä. Useimmiten käytetty profiili on 50 Hz:n brummin eli maalenkin poistaminen.
Pitch shift lienee efekteistä äänisuunnittelijalle tärkein. Sillä äänen korkeutta voi muuttaa ylemmäs tai alemmas, niin ettei ääni veny (tai venyy, jos niin halutaan). Time expand/correction on prosessori, jolla taas äänenkorkeus pysyy samana, mutta ääni venyy tai typistyy. Pitch shiftiä käytetään niin paljon ja sen sovellusalueet ovat niin moninaiset, ettei niitä aleta tässä luettelemaan. Jos jokin ääni tuntuu oikealta, muttei oikein istu, pieni pitch shiftaaminen suuntaan tai toiseen usein saa äänen sopimaan kohdalleen.
Sonic Enhancer tai Acoustic Exciter on prosessori, jolla ääneen luodaan harmonisia ylä- tai alakerrannaisia. Siis luodaan ikään kuin soivempi, muhkeampi versio äänestä. Exciterin käytön tosin huomaa melko helposti ja siksi kannattaa olla jossain määrin vaatimaton ettei yliviljele efektiä.
Doppler shift on prosessori, joka saa äänen viuhahtamaan ohi. Yleensä dopplerista puhuessa otetaan esimerkiksi ambulanssin ohiajo. Kun ambulanssi lähestyy, ääniaaltojen tihentymisestä johtuen sireenin ääni kuulostaa nousevan koko ajan korkeammalle ja kun se hurahtaa ohi, ääni alkaa saman tien kuulostamaan laskevalta, koska ääniaallot saapuvat korvaan harvemmin. Doppler shift -ohjelmalla saa siis äänen viuhahtamaan ohi halutulla nopeudella.
Muita efektejä ovat sitten flanger, phaser ja chorus, sekä monet erikoisemmat, esimerkiksi vocoderit ja erilaiset laitteet, joilla äänestä tehdään syntikkamaisia mattoja. Samoin on myös amplitude modulationia ja säröttimiä, erilaisia erikoisekvalisaattoreita ja pannereita. Näitä erikoisempia ei sen kummemmin käydä läpi.
 |
 |
|