Jussi Honka
jussi.honka(a)werk23.org
http://sound.werk23.org

Dialogileikkaajan tehtävä on saada kentältä tullut tavara järjestykseen ja yhtenäisen kuuloiseksi. Puheet synkataan, dialogin välit täytetään pohjakohinalla tai ambienssilla, siivotaan turhat suun maiskutukset ja hengitykset, ylimääräiset kohinat ja paukkeet. Huonoa ilmaisua korvataan paremmalla. Lopuksi vielä ekvalisoidaan, mahdolliseti kompressoidaan ja laitetaan tiloja niin, että jatkuvuus säilyy läpi kohtauksen ja koko elokuvan.

Dialogileikkaajan työ kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännössä esimerkiksi lauseen korvaaminen parempilaatuisella voi olla hankalaa. Jos dialogileikkaus halutaan tehdä tyylikkäästi, huulisynkka ei saisi heittää ja dialogin pitäisi säilyä editoinnin jälkeen luonnollisen kuuloisena. Jotta synkan saa pysymään, puhetta saattaa joutua käsittelemään hyvin pieninä yksiköinä; tavuina, äänteinä tai jopa äänteiden osina. Monesti repliikin joutuu leikkelemään useista eri reploista. Puhetta ja sen palasia joutuu venyttämään, supistamaan sekä leikkelemään. Hankalaa saattaa olla hyvän näyttelijäilmaisun valitseminen. Ohjaajan kanssa kannattaakin keskustella, millaista ilmaisua tavoitellaan. Onneksi kuitenkin pääosa dialogileikkaajan työstä on yksinkertaista siivoamista ja taajuuskorjailua, eikä mutkikkaisiin äänenmuokkausoperaatioihin ole usein tarvetta.

Dialogi kannattaa tasata kaikki samalle tasolle. TV:ssä dialogin keskimääräinen taso on 6 desibelin päässä digitaalisesta nollasta uutis- ja puheohjelmissa. Fiktiivisessä ohjelmamateriaalissa puhe on hiljempaa ja elokuvissa dialogin taso on usein huomattavasti hiljaisemmalla. Dialogileikkausvaiheessa puheen lopullisesta tasosta ei kannata kovasti pitää huolta, vaan tehdä hyvän ja tasapainoisen kuuloinen raita. Vasta miksauksessa päätetään puheen lopullinen taso suhteessa muuhun äänimateriaaliin. Jotta miksauksessa olisi mahdollisimman monta "ovea avoinna", tulisi rajuja muokkauksia dialogileikkausvaiheessa välttää ja tasata limitoinnin ja kompressoinnin sijasta dialogi automaatiolla.

Dialogia, tai sen pätkiä, joutuu usein ekvalisaattorilla korjailemaan, jotta jatkuvuus säilyy. Näin etenkin, jos toinen näyttelijä on äänitetty puomilla ja toinen nappimikillä, tai mikäli puomitustekniikassa on ollut vikaa tai näyttelijöiden äänentaso on ollut kovasti erilainen tai sijoittautuminen äänittäjän kannalta ongelmallinen. Taajuuskorjaimella dialogia muokataan ja pyritään saamaan näyttelijöiden soundista mahdollisimman yhdenmukainen. Samoin tilakaikua kannattaa lisätä ainakin nappimikkeihin, mikäli samankaltaisuus sitä vaatii. Tarkoitus ekvalisoinnissa ja tilojen luonnissa ei kuitenkaan ole saada molemmista näyttelijöistä samankuuloisia, vaan saada näyttelijät kuulostamaan siltä kuin he olisivat samassa tilassa luontevasti ja tallennettu samalla mikillä.

Puheen kannalta tärkein informaatio on siinä 2-8 kHz:n paikkeilla ja alle sadassa harvemmin on mitään mielenkiintoista, joskin se on tapauskohtaista. Yli 12 kHz menevät äänet ovat usein tarpeettomia ja yli 15 kHz:n äänten leikkaaminen sattaa vähentää raidalla olevaa kohinaa. Toisaalta leikkausta ei kannata tehdä, jollei siitä ole mitään hyötyä. Raidoilta kannattaa leikata pois honotusta ja kuminaa. Pienellä bassokorostuksella voi saada hehkua ääneen ja korostus 2-3 kHz:n alueella saattaa tehdä dialogista selkeämmän kuuloisen. Yläpään lisääminen taas lisää "ilmaa" ääneen.

Pelkän puheen lisäksi kannattaa hengityksiä ja muita ääniä ainakin päänäyttelijöiltä säästää ja tehdä niistä erillinen raita. Hengityksillä voi miksausvaiheessa nostaa hahmojen läsnäoloa varsinkin lähikuvissa.