Jussi Honka
jussi.honka(a)werk23.org
http://sound.werk23.org

Ambienssi ja efektiäänitysten mikkivalinnat vaihtelevat tarpeen mukaan. Konkkamikit ovat herkkyytensä takia eniten käytössä, mutta suuntakuviossa ei ole mitään tiukkoja lakeja. Niiden valinta riippuu siitä, mitä ollaan tekemässä. Isokalvoiset ovat usein parempia, mutta atmosfäärejä äänittäessä ulkoilmassa, ne saattavat mennä tuulen takia äkkiä tukkoon.

Foley

Foley -äänityksissä mikkinä on yleisimmin haulikko tai hertta, ehkä jopa pallo. Haulikko on siitä hyvä, että oikein suunnattuna se poimii parhaiten myös kaikista hiljaisimmat äänet. Sen bassokorostus tuo myös useisiin ääniin mukavan lisän. Toisaalta pienissä tiloissa se ottaa huomattavasti huonesoundia nauhalle. Foleyt otetaan useimmiten yhdellä mikillä monona sisään ja isokalvoinen mikrofoni todennäköisesti tuottaa paremman lopputuloksen kuin pieni. Tarkemmin foley-äänityksestä löytyy sivulta foleyäänitys ja leikkaus.

Atmosfäärit ja SFX

Atmosfäärejä voi äänittää millä tahansa stereoparilla tai niiden kombinaatioilla. On esimerkiksi mahdollista lisätä ORTF:n pariksi kaksi palloa ORTF-parin oikealle ja vasemmalle puolelle. Surroundia varten taas voi laittaa kaksi identtistä stereoparia, tai esimerkiksi yhden XY-parin ja yhden AB-parin. Erilaisia enemmän ja vähemmän virallisia surroindmikitystekniikoita on monia erilaisia, esimerkiksi DMP (kolme herttaa eteen, X/Y taakse) ja Delos (kaksi palloa ja X/Y eteen ja hertta- tai pallopari taakse) tai NHK, KFM 360, Woszcyk, jotka ovat monimutkaisempia rakennelmia. Tällä sivustolla surroundmikitystä ei tämän enempää käsitellä.

Ambiensseja kannattaa aina tallentaa useampi (2-10+) minuutti kerrallaan per äänitys. Samasta kohteesta on hyvä myös ottaa ääni eri etäisyyksiltä - varsinkin jos tietää etukäteen millaista kohtausta on tekemässä. Tällöin voi kuvaleikkauksen mukaan nostaa lähempää äänitettyä ääntä esiin tarvittavissa paikoissa. Atmosfäärejä kannattaa ajatella kerroksittaisina, jotka kasaa elementti kerrallaan. Usein kentällä äänitteässä tulee ongelmaksi esimerkiksi se että tuuli on hyvä, mutta lehtien kahina tai laineiden liplatus ei sovi haettuun äänikuvaan. Räikein esimerkki on tietysti lentokone joka pilaa äänityksen todella usein. Hyvää äänityskohdetta kannattaa hakea ja eri mikrofonivaihtoehtoja yrittää jos siten saa äänikuvan viritetty tarpeeseensa paremmin. Atmosfäärien jälkikäsittely riippuu täysin äänestä ja tarpeesta. Usein on hyvä lisätä kohinanpoistoa ja leikata ylä- sekä alapäätä jonkin verran, mutta nämä ovat myöskin makuasioita. Kevyttää ekvalisointia ja kompressointia suo käyttää aina, rankempia muokkauksia harkinnan mukaan. Tallentimilta vaaditaan ainakin kaksi kanavaa atmosfäärinauhoituksia varten, neljä tarvitaan, jos halutaan äänittää surroundina. Laitteen kannettavuus on eduksi luonnossa äänittäessä.

Äänitehosteita varten stereoparit ovat hyviä lähtökohtia. Usein tosin tarve on saada sama efekti monesta eri kulmasta ja eteäisyydeltä. Esimerkiksi jotakin suurempaa ja monimutkaisempaa ääntä varten voisi ottaa läheltä monomikillä signaalin, hieman kauempaa vaikkapa XY-parilla ja vielä hyvin kaukaa AB-parilla. Tai jotankin vastaavaa. SFX:ää varten on mahdoton antaa mitään kunnollisia vinkkejä, sillä tarpeet ovat niin moninaiset. Esimerkiksi Matrixin ääniporukka äänitteli automurskaamolla laittamalla mikkejä maan alle ja tiputtamalla konkreettisesti autoja (halpojen) mikkien päälle. War of the Worldsia varten taas joukkokohtauksia äänitettiin usealla mikkiparilla ja joukon keskellä oli lisäksi mies haulikon kanssa ottamassa yksittäisiä huutoja ja vastaavaa. Toisaalta taas jotain tiettyä linnunlaulua varten saattaa ainut mahdollisuus olla parabolinen mikrofoni, jollaisia lintujen ääniä nauhoittavat harrastajat ja luonto-äänityksen ammattilaiset paljonkin käyttävät.