Osa1 Osa2 Osa3 Osa4 Osa5 OsaX  

Jussi Honka
jussi.honka(a)werk23.org
http://sound.werk23.org

Mikitystekniikkaa ja äänitysten suunnittelua
 
Mikrofonien kayttö
Äänentasot
Kentältä mukaan
Ambienssi ja SFX -äänitys
Muistiinpanot
Akustointi
Esituotanto
Tallentimet ja mikserit
 
Lataa kaikki osat PDF:nä

TONE GENERATOR

Ammattilaitteissa on usein mukana tone generator, kansanomaisemmin vinku. Sitä käytetään "synkkaamaan" kenttämikserin ja tallentimen äänentasot jotta mittarit näyttävät molemmissa samaa tasoa. Se samalla toimii myös referenssitasona, josta ääninauhojen purkaja voi heti kuulla millä tasolla ollaan äänitetty. Samoin vinkua voi käyttää myös ongelman paikallistamiseen jos joskus jostain syystä signaali ei kulje mikistä tallentimeen.

Hyvä ohje vingun ja eri mittareiden (VU eli Voltage Unit ja PPM eli Peak Program Meter) käyttöön löytyy Location Sound Corpsin sivulta Setting your meter levels. Yksinkertaistetttuna asia menee niin, että mikserin VU-mittarin viisari osoittamaan 0 dB:n tasoa ja tallentimen PPM-mittari -6 dB:n tasolle.

Digitaalisissa ympyröissä tärkeä mittariasteikko on dB FS, (Full Scale). Sen nollakohta on 0 dB FS joka tarkoittaa, että yhtään tippaa ääntä sen yli ei voi ikinä laittaa, bitit on täynnä. Liian lujaa äänitetty menee digitaalisesti särölle. EBU:n standardin mukaan VU -mittarin nollataso vastaa digitaalisen mittarin -18dB FS -tasoa. Muita vaihtoehtoja ovat -12 -14 tai -20 dB FS riippuen halutun headroomin määrästä. Täällä lisää asiasta.

 

Sopivan äänitystason löytäminen voi olla vaikeaa. Näyttelijöiden dynamiikka saattaa kohtauksen sisällä vaihdella kuiskauksesta huutoon. Yhtä oikeaa lähtökohtaa äänitystason säädölle ei ole. Liian hiljaa äänitettynä tärkeä signaali on heikko suhteessa mikistä, nauhasta ja mikrofonietusista syntyvään kohinaan, liian kovaa äänitetty signaali puolestaan säröytyy. Kohinaa saa jonkin verran pois aina, mutta säröä ei ikinä. Siksi jonkin verran varaa, headroomia, kannattaa jättää.

Usein tehdään se virhe, että kuunnellaan liian lujaa ja siksi kuullaan liikaa kohinaa ja hälyääniä, jotka jälkikäsittelyssä peittyvät kuitenkin muuhun äänimassaan. Sopiva kuuntelutaso on sellainen, jossa puheesta saa selvän, mutta se ei "kuulosta kovalle". Taustaäänten ei myöskään juurikaan tarvitse kuulua suhteessa dialogiin. Itse kuulokkeiden pitäisi olla suljetut, eli ne eivät päästä ääntä ulos ja toimivat samalla kuulosuojaimina. Avoimet kuulokkeet ovat turhat kentällä ja puoliavoimien hyötyjä on samaten vaikea keksiä.

Tallennuslaitteesta pitää kaikki automaattiset äänentasonsäädöt (ALS, ALC yms) ottaa pois päältä samantien. Ne saavat aikaan pumppaavan äänen, jossa pohjatasojen äänenvoimakkuus nousee, kun puhe lakkaa. ALC:n läpi nauhoitettu materiaali on yhtä sotkua ja sen siivoaminen vie turhaa aikaa tärkeämmiltä jälkitöiltä.

Limitteri on laite, jolla äänisignaalin huippuja leikataan ja näin estetään säröytyminen. Limitterin kanssa voi äänittää kovempaakin, eikä pelko signaalin menemisestä särölle ole aivan niin suuri kuin ilman limitteria. Limitteriin ei kannata nojata, vaan äänittää kohtuullisella tasolla ja pitää limitteriä mukana vain, jotta satunnaiset äänipiikit pysyvät kurissa. Limitterin säätö on jossain määrin mutkikasta, mutta monessa laitteessa preset-asetukset toimivat vähintään kohtuullisesti. Aina ei limitterin säätöihin edes pääse vaikuttamaan.

Ekvalisointi tarkoittaa äänen taajuusspektrin muokkaamista. Usein käytössä on alapään leikkurit, joilla turhista bassoista päästään eroon. Näitä leikkureita käytetään jo mikissä jos mahdollista. Kenttämiksereissä saattaa olla muitakin ekvalisaattoreita, mutta käytännössä aina kaikki muu taajuuskorjailu kannattaa jättää jälkityövaiheeseen ellei tiedä mitä on tekemässä.

 

 
  jussi.honka(ät)werk23.org http://www.jh.werk23.org